Eduskuntavaalikampanjan blogi

13.2.2019

Oriveden alueen neljä tupailtaa on nyt pidetty. Huomenna matka jatkuu naapurikunnan puolelle. Asioista nousee vahvimmin esille maaseudun arki. Sähkö on edelleen luvattoman usein poikki. Jännitteen vaihtelut aiheuttavat vikaa sähkölaitteisiin. Kriisitilanteissa sähkön saannin on oltava varmaa! Samoin tietoliikenneyhteyksien on toimittava. Tiet ovat huonossa kunnossa, mutta lumisena talvena myös ymmärretään tienhoitajia.

Julkinen liikenne ei toimi haja-asutusalueilla ja pikavuorot kiitävät ysitietä pitkin, mutta matkustajan on vaikea päästä pysäkille jatkuvan liikennevirran takia, eikä liityntäpysäköintiä ole kunnolla järjestetty.

Omaa hiilijalanjälkeään ei saa siirtää ulkomaille vaan jokaisen on vastattava omasta jäljestään. Suomalainen ruoka ja maatalouden ahdinko puhuttavat. Suomessa tuotetaan puhdasta, eettistä ruokaa ja ruokaketju työllistää yli 300 000 suomalaista. Tällä tuotettu ruoka ei tuhoa sademetsiä, eikä vie puhdasta juomavettä ihmisiltä. Kauppa markkinoi halpuuttamista perustaen kampanjansa itse tekemäänsä kyselyyn ja siten vääristää kuluttajien hintakäsitystä. Sattumalta tuo kysely tuli myös minulle. Oikein ihmettelin vastatessani kyselyyn, kuinka johdattelevia kysymykset olivat. Minä halusin maksaa enemmän laadukkaasta suomalaisesta ruoasta. On muistettava, ettei maaseutua voi tuoda!

Lääkäriin pääsy ja muutkin sotepalvelut ovat parhaillaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Soteuudistuksen tavoite palvelujen tasavertaisuudesta sekä oikea aikaisen ja oikean hoidon varmistamista saattavat valua hukkaan. Samoin ne tuhannet tunnit, joiden aikana uudistusta on valmisteltu. Uudistus ei ole täydellinen, mutta korjattavissa oleva. 

Tänään lähtee Julliselta viimeinen kuorma perunaa, juureksia ja sipulia rekomyyntiin Tampereelle ja Kangasalle. Hieman on haikea olo, kun joudun myymään ei oota muutaman kuukauden verran.  Valtaosa siemenistä on jo hankittu ja tavoitteena on avata uusi satokausi juhannuksena. Kesätyöntekijät ovat jo tiedossa. Kesä on siis tulossa :)

-

23.11.2018

Kirjoitukseni Aamulehdessä ja Suomenmaassa. Tein saman sisältöisen aloitteen Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa. Aloite eteni Keskustan Annika Saarikon vetämän perhepoliittisen työryhmän käsittelyyn.

Kuulin jälkeen päin, että vastaavaa asiaa on ehdotettu 12 vuotta sitten. Silloin asia ei edennyt. Toivottavasti nyt aika on sille oikea. Pidetään peukkuja!

Isovanhemmille oikeus vanhempainvapaaseen ja hoitovapaaseen

Vanhempainvapaalle voi jäädä joko äiti tai isä ja vanhemmat voivat olla vapaalla myös vuorotellen. Vanhempainvapaan ajalta Kela maksaa vanhempainrahaa 158 arkipäivää.  Tämän jälkeen vanhemmalla on oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Hoitovapaan aikana vanhemman työsuhde ei katkea.

Työelämän haasteet ovat kovat lasten ollessa pieniä.  Työn, perheen hyvinvoinnin ja taloudellisten tosiasioiden sovittaminen yhteen on haasteellista. Perhevapaauudistuksen valmistelussa tulee ottaa huomioon myös lasten isovanhemmat.

Esitän, että laajennamme suomalaista perhekäsitystä ja annamme myös isovanhemmille oikeuden pitää työstään vanhempainvapaata ja hoitovapaata lapsenlapsen hoitamista varten. Mitä enemmän lapsella on ympärillään turvallisia aikuisia sen parempi. Uskon, että tämä uudistus auttaisi työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä perheiden jaksamisessa. Se saattaisi myös kääntää syntyvyyden jälleen nousuun.

Agronomi, yrittäjä,

Marjo Mäkinen-Aakula

Kansanedustajaehdokas

Suomen Keskusta, Pirkanmaa

-

Oriveden py:n valmistelema piirikokouksen kannanotto syksyllä 2018.

Arjen taidot ovat yhä tärkeitä

Kotitalous on yhteiskunnan perusyksikkö, oli sen koko yksi, kaksi tai kuusi.  Sen tehtävänä on huolehtia perheenjäsenistään monin eri tavoin. Aikaisemmin kodeissa on huolehdittu siitä, että lapset oppivat tekemään kotitöitä ja oppivat huolehtimaan toisista ihmisistä ja kotiin liittyvistä asioista. 

Tällä hetkellä kodeissa ei ehditä tai osata opettaa lapsille kodin ja perheen huolenpitoon liittyviä taitoja. Se jää entistä enemmän peruskoulun kotitalousopetuksen varaan. Mutta miten opettaa ruoanlaittoa nuorelle, joka ei ole koskaan pitänyt terävää veistä kädessään eikä osaa kuoria perunaa tai porkkanaa?

Kotitalous on peruskoulun ainoa oppiaine, jota opetetaan useimmiten vain yhden lukuvuoden aikana eli 7. luokalla 3 tuntia viikossa. Uudessa opetussuunnitelmassa valinnaisaineet vähenivät, siinä samalla väheni mahdollisuus valita kotitalous. Se on kuitenkin suosituin valinnaisaine. Sen valitsee noin puolet ikäluokasta. Kolmen vuoden aikana taitamatonkin oppii kodin hoitoon liittyvät keskeisimmät taidot. Mutta entä se toinen puoli kansasta n. 25 000 - 30 000 nuorta vuodessa? 

Miten tämä näkyy kodeissa ja suomalaisessa yhteiskunnassa, kun yhä useampi äiti tai isä ei osaa 

  • siivota säännöllisestija järkevästi kotiaan
  • valita ja pestä tekstiilejä siten, että niitä voisi käyttää vuosia ja vähentää tekstiilijätettä
  • käyttää rahaa järkevästi? Miten nuori voi ymmärtää, miten ylivelkaantuminen vaikuttaa kansantalouteen, jos hän ei osaa hoitaa omaa talouttaan? 
  • valita terveellistä ja edullista ruokaa tai valmistaa siitä maukkaita aterioita
  • rauhoittua yhteisen ruoan ääreen keskustelemaan perheen kuulumisista ja oppimaan siinä sosiaalisia taitoja.

Kuka huolehtii tulevaisuudessa näistä ihmisistä? Sosiaalitoimiko?

Mitä maksaa, kun yhä useampi koti tarvitsee sosiaalitoimen apua yhteiskunnan perusyksikön arjen asioiden hoitamiseen? Näiden asioiden perusteet tulisi oppia jo ennen kouluikää. Vanhempi ikäluokka on oppinut näitä taitoja lapsena kotona vanhempien ohjauksessa ja leikkien avulla. Pirkanmaan Keskusta vaatii arjen taitojen opetuksen lisäämistä varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

 

12.4.2015

Tämä kirjoitus lähti paikallislehdille.

Omaishoidon tuki Kelalle

Omaishoitajat tekevät tärkeätä työtä huolehtiessaan ikääntyneistä, vammaisista tai muutoin apua tarvitsevista läheisistään. Tällä hetkellä he ovat eriarvoisessa asemassa. Asuinkunnan taloustilanne vaikuttaa tuen määrään. Omaishoitajat tarvitsevat myös tukipalveluja. Usein ikääntynyttä hoitaa toinen ikääntynyt voimiensa äärirajoilla. Nämä tapaukset on tunnistettava ja apu on räätälöitävä tilanteen mukaan. Omaishoidolle on määritettävä valtakunnalliset kriteerit ja tuen maksatus on siirrettävä Kelalle.

Jokaisella meistä on oikeus hyvää ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluvat mm. oikeus päättää omista asioistaan, mahdollisuus osallistua ja turvallisuuden tunne. Palveluiden on joustettava tarpeen mukaan. Lisäksi tarvitsemme aktiivisia kolmannen sektorin toimijoita. Jokainen meistä – niin nuori kuin vanhakin - tarvitsee mielekästä tekemistä voimiensa mukaan, jonkun jota rakastaa ja jotain mistä haaveilla. Tässä on tavoitetta meille kaikille.

Marjo Mäkinen-Aakula

kansanedustajaehdokas (kesk.)

 

3.4.2015

Pitkäperjantain tunnelmaa

Makaan mökin sohvalla tietokone sylissäni. Pipo päässä, talvitakki päällä. Saunan puolella palaa ensimmäinen pesällinen puita vuonna 2015. Ranta on jo sen verran auki, että veden saaminen saunan kiukaan vesisäiliöön ei ollut ollenkaan vaikeaa. Tulitikut olivat kostuneet, mutta onneksi muistin ottaa kuivat tikut ja sanomalehteä mukaani.

Tämä paikka on paras paikka. Täällä aika pysähtyy ja on helppo palata elämän perusasioiden ääreen. Lempipuuhaani onkin istua rantakalliolla ja tuijottaa Längelmäveden ulappaa. Tekemättä mitään. Samalla voi antaa ajatusten ajelehtia sinne tänne. Mieli rentoutuu ja työ- tai vaalikiireet unohtuvat.

Tuolla kalliolla ovat istuneet monet sukupolvet ennen minua. Tuo kallio muistuttaa siitä, että me kaikki olemme vain käymässä täällä. Olemme helmiä sukupolvien helminauhassa. Tuo kallio on ja pysyy.

Sunnuntaina kokoonnumme tänne koko perheen voimin avaamaan rantasaunakauden. Saunan eteisen seinässä on värssy: "Kun kuiskii kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut".

Niin totta.

Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille!

26.3.2015

Kuulumisia

Kiitos kysymästä. Hyvin täällä jaksetaan, vaikka kiirettä riittää. Onneksi koirani pitävät huolen liikkumisesta ja kaunis sääkin on sitä suosinut. Tänäkin aamuna oli upea auringonpaiste, kun kiersimme tunnin lenkin Längelmäveden ja Syrjänharjun välissä. Kohta lumi sulaa myös viimeiseltä peltolohkolta ja sitten täytyy muuttaa jälleen reittiä. Nyt on ollut niin mukava kulkea viimeisillä hankikantosilla.

Aamut ovat parasta aikaa ihailla luontoa. Tänään palokärki huuteli harjun rinteellä. Menneellä viikolla olemme ihastelleet ilveksen sekä valkohäntäpeurojen (pahoittelen vanhaa ilmaisua) jälkiä. Olen ihmetellyt yksiä suuria jälkiä pellollamme – niin suuria, että mietin jo voiko kyseessä olla viime kesäinen hirvenvasa. No, heti lähdettyämme kohti Pälkäneen vaalitilaisuutta, se selvisi. Auton edestä juoksi suurin koskaan näkemäni urospeura. Oli muuten komea näky.

Vaalikiertueeni parasta antia on ihmisten kohtaaminen. Tarjotessani kauppojen pihalla oman pellon rukiista jauhettuja ruisjauhoja valtaosa ihmisistä ilahtuu. Osa kysyy, mihin näitä voi käyttää. Vastaan: ”Kalan leivittämiseen, puuroon tai leivontaan”. En minä eikä tukiryhmäni niitä väkisin tyrkytä – “Ei kiitos” riittää vallan mainiosti. Muutamilla on aikaa jutella ja vaihtaa ajatuksia. Eilen tapasin vapaaehtoistyötä tekevän eläkeläisen, joka kertoi viettäneensä koko aamupäivän yhden vanhuksen asioinnin tukena. Hienoa, että meillä on näitä aktiivisia eläkeläisiä! Juttelin entisen virkamiehen kanssa vakavasta asiasta: valtion taloustilanteesta. Hän toivotti onnea, sillä tie on kivinen.

Ja tässä pari huippujuttua: Tapasin akateemisen naisen, joka aikoo äänestää keskustaa nyt ensimmäistä kertaa elämässään ja oli asiasta aivan innoissaan J! Hän otti ison nipun esitteitäni ja lupasi jakaa niinä omalle asuinalueelleen. Toisaalla tapasin yli viisikymppisen miehen, joka ei ole tähän mennessä äänestänyt yksissäkään vaaleissa. Nyt hän haluaa muutosta ja kertoi äänestävänsä keskustalaista naista.

Vaalikeskusteluita ja –paneeleita tulee ja menee. Oman porukan kanssa haasteena on mielipiteiden samankaltaisuus. Olemmehan kaikki laittamassa Suomea kuntoon lähes yhteiseltä arvopohjalta. Erotun kuitenkin joukosta oman työhistoriani kautta. Kansainvälisen yliopistomaailman ja lähiruoan yhdistäminen sekä pätkätyöläisyys erottavat minut toisista.

Aamulehden ruokapaneeli Lempäälässä meni hyvin. Sain käyttää koko ammattitaitoani sekä maatilaltani että virkatöistä. Asiantuntemukseni palkittiinkin ja paneeli äänesti keskuudestaan minut elinkeinoministeriksi. Oriveden paneelissa opin, että aina tulee ottaa kaksi kynää mukaan, jos toisesta loppuu muste. Tänään on vuorossa paikallispaneeli Eräjärvellä. Meidän kylältä on kaksi ehdokasta, minä ja Irma Koskela. Irma on hyvä tyyppi. Jos äänestäisin vasuria, äänestäisin Irmaa :)! Paneeliin uskaltautuvat myös kokoomuksen ja demareiden miesehdokkaat naapurikunnista. Varaudun siis kahdella kynällä ja paperilla.

 

15.3.2015

Ei voi olla halvempaa tehdä voittoa!

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 15.3.2015 erittäin hyvän viiden sivun jutun vanhusten hoivabisneksestä. Lehti kysyy, kuinka paljon vanhuksilla, vammaisilla ja lapsilla saa tehdä voittoa. Minun vastaukseni on, ettei sitä saisi tehdä juuri ollenkaan. Tässä on mietinnän ja muutoksen paikka.

Pienet yksityiset hoivakodit ovat yksi toisensa jälkeen siirtyneet suurten kansainvälisessä omistuksessa olevien ketjujen haltuun. Miten on mahdollista, että yksityinen sektori tuottaa palvelut julkista tahoa tehokkaammin? Yrityksen tavoitteena on tuottaa voittoa, Hesarin mukaan vuonna 2013 oli sijoitetun pääoman tuotto asumispalveluissa 11 % ja avohuollossa 6 %. Yritysten tulisi maksaa veronsa Suomeen. Näinhän asia ei suinkaan ole tällä hetkellä. Valtaosa yksityisistä hoivayrityksistä on rekisteröity veroparatiiseihin. Kaiken järjen mukaan kuntien tulisi pystyä tarjoamaan samat palvelut edullisimmin, ilman voitontavoittelua ja verojen maksua. Missä siis mättää?

Lehden mukaan lomat ovat yksityisellä sektorilla lyhyemmät ja palkat pienemmät. En tunne työehtosopimuksia, mutta onko meillä siis kahden kastin hoitajia? Erilaiset työvoimakustannukset vääristävät kilpailua ja hintavertailuja. Lisäksi kaikki hoitotyön tutkimus- ja kehittäminen tehdään julkisella puolella.

Onko laskelmissa unohdettu, että yksityistä palvelua kilpailutetaan ja ohjataan? Nämä ovat kunnalle koituvia kustannuksia, jotka helposti unohdetaan. On myös muistettava, ettei esim. kunnan tarkastuslautakunta pääse tarkastamaan toimintaa yksityisessä yrityksessä eikä isäntäkunnan tarjoamassa palvelussa, vaikka kunta maksaa vanhusten hoivan. Kunnallisen tuotannon kustannusrakenne on avattava. Sen turhista kustannuksista on päästävä eroon hoitotason alentumatta.

Mielestäni pääosa verovaroilla kustannettavista sosiaali- ja terveyspalveluista tulisi tuottaa julkisella sektorilla. Lisäksi palvelutarjontaa tulisi täydentää kolmannen sektorin toimijoiden sekä paikallisten yksityisten yritysten palveluilla.

9.3.2015

Vaaliavaus Orivedellä

Eilen juhlistimme naistenpäivää järjestämällä kampanja-avaukseni Oriveden jäähallin luona. Väkeä oli runsaasti paikalla sumuista säätä uhmaten. Makkaraa ja mehua kului ja koirani Taiga sai runsaasti rapsutuksia. Pikkuväki pääsi nauttimaan shetlanninponin kyydistä ja Orivedellä näkyi tapahtuman jälkeen paljon vihreitä ilmapalloja. Haastekisan voitti kaupunginjohtaja Juha Kuusisto. Hänen taitonsa nännikumien heittokisassa herätti varauksetonta ihailua niin kisassa mukana olleiden kaupungin luottamushenkilöiden kuin yleisönkin keskuudessa. Palkinnoksi Juha sai lähiruokaa - Jullisen perunoita ja ruisjauhoja.

Tilaisuuden juontajana toimii lukioaikainen luokkatoverini Anitta Ahonen, joka tunnetaan nykyään koomikko Iso A:na – Juupajoen lahjana maailmalle. Anitta kysyi minulta, olisinko uskonut lukioaikoina, että minusta tulisi kansanedustajaehdokas. No, enpä olisi kuuna päivänä sellaista osannut ennustaa. En olisi kuvitellutkaan sellaista vielä 6 vuotta sitten, kun lähdin mukaan kunnallispolitiikkaan. Anittasta taasen tiesi jo kouluaikana, että hänellä on komiikka hallussaan.

Puheenvuorossani nostin jälleen esiin kärkiteemani: ihmisten yhdenvertaisuuden ja alueiden välisen tasa-arvon. Tämä arvot pitävät sisällään monta minulle tärkeää asiaa. Suomi ei saa jakautua menestyjiin ja häviäjiin vaan kaikista on pidettävä huolta. Vastustan vallitsevaa keskittämispolitiikkaa, joka raja kehittämisen vain kaupunkiseutumme ytimeen. Maallakin tulee säilyttää palveluja ja siellä saa asua. Turvallinen suomalainen ruokaketju on myös lähellä sydäntäni.

Keskustelimme myös vanhusten kotihoidon epäkohdista. Oma äitini toimi isäni omaishoitajana. Näin erittäin läheltä, millaista on, kun hoidettava heikkenee ja hoitaja väsyy. Näitä tapauksia on lähipiirissäni ollut lukuisia. Kun vanhus valvottaa öisin, nuorempikin hoitaja väsyy. Näin myös sen, kuinka heikkoa potilasta siirretään paikasta toiseen kuin pakettia, eikä tieto kulje. Kotihoidon tueksi on luotava uusia toimintamalleja, jotka helpottavat omaisten arkea. Omaishoito tulee siirtää Kelan maksettavaksi, jotta kotikunnan varallisuus ei vaikuta etuisuuksien saamiseen. Vielä työelämässä olevalle omaishoitajalle tulee taata lailla oikeus osa-aikaiseen työhön.

Tänään oli viimeinen päivä työpaikalla tällä erää. Huomenna alkaa loma ja virkavapaus eli viimeinen rutistus kohti vaaleja. Pysykää kanavalla :)!

     

 

6.3.2015

Reettan tarina

Ruisjauhojeni tarina alkaa kesällä 2013, jolloin Haanmäki-nimisellä peltolohkollamme kasvoi vielä apilanurmi. Nurmen korjuun jälkeen koneyrittäjä kävi kaivurillaan oikaisemassa saman lohkon yhtä reunaa. Elokuulla pelto kynnettiin. Sen jälkeen pelto muokattiin kahteen kertaan, jotta jyville saatiin hyvät itämisolosuhteet. Muokkaaminen olikin tuona vuonna kovaa puuhaa, sillä sateettoman jakson jäljiltä kyntöviilu oli kovaa. Aina välillä jouduin hyppäämään alas traktorin pukilta ja keräämään kiviä tuosta oikaisukohdasta. Laskeutuessani taas kerran traktorista saappaani lipsahti alimmalta astinlaudalta ja putosin loppumatkan alas. Pidin laskeutuessani kiinni (tietysti!) tangosta, joka on sitä varten, mutta työhanskani ei luistanutkaan vaan takertui kiinni tankoon. Voi olkapääparkani!

Pelto saatiin äestettyä ja lopulta Kari kylvi sen kotimaisella Reetta-rukiilla. Talvi oli vähäluminen, mutta kasvusto talvehti hyvin. Rukiin kasvuvauhti on huima valoisina kesäöinä ja pian se jo heilimöi. Jyvien kehittyessä ja tähkän tullessa painavammaksi aloin seurata tarkasti säätiedotuksia. Pelkäsin ukkoskuuroja, jotka voisivat lakoonnuttaa viljakasvuston maata vasten ja pilata sadon. Yhä edelleen maanviljelyssä pitää paikkansa, että Luoja ilmat säätää. Sen kanssa on elettävä.

Puintiajankohdan valitseminen on usein aikamoista arpapeliä sekin. Siihen vaikuttavat kesän lämpöolot, viljan kosteus, sääennusteet (sateet, tuulet) ja puimuriyrittäjän kiireet. Tavoitehan on, että vilja kuivuisi mahdollisimman pitkään pellolla, eikä sen kuivaamiseen tarvittaisi paljon kallista polttoainetta. Toisaalta, jos sateita saadaan, rukiin leivontaominaisuudet heikkenevät nopeastikin. Reettamme puitiin elokuun ensimmäisinä päivinä. Satotaso ei ollut mitenkään ennätyksellinen, mutta    saimme erittäin laadukasta viljaa.

Jullisen tila myi rukiita Oriveden Keskustan paikallisyhdistykselle eli kannatusyhdistykselleni hintaan, jonka maatilani saisi myös viljaa välittäviltä liikkeiltä. Tällä hetkellä se on tuhannesta kilosta 185 € tehtaalle toimitettuna. Ensimmäinen jyväerä jauhatettiin Vääksyn myllyssä ja toinen Ylöjärven myllyssä. Jauhattaminen maksoi karkeasti laskien kaksi kertaa sen, mikä oli viljan tuottajahinta.

Jauhoja pussitettiin talkoilla meidän keittiön pöydän ääressä. Yksi leimasi pussiin yhteystiedot, toinen kirjoitti käyntikorttiini tekstin ‘ruisjauhoja’, kolmas laittoi pussiin noin 2 dl jauhoja, neljäs taitteli pussin reunan kiinni ja viides nitoi pussin kiinni ja kuudes pakkasi pusseja banaanilaatikoihin. Yhdessä pussissa on ruisjauhoja noin 120 grammaa. Siihen käytettyjen jyvien hinta maanviljelijälle on 2,2 senttiä, mistä hinnasta vähennettäisiin vielä rahti, jos myisin ne viljaliikkeelle.

PS. Olkapääni paraneminen kesti yhtä kauan kuin tuon viljan varttuminen eli noin 11 kuukautta.

       

      

 

 

26.2.2015

Yleisönosastokirjoitukseni Suomenmaassa 20.2.2015 innovaatioista.

Uutta kilpailukykyä ajatusten ristipölytyksestä

Yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan aktivoiminen on Suomen menestyksen avain tulevaisuuteen. Tarvitsemme kaikilla aloilla kokeiluja ja hallittua riskin ottoa. Näiden uusien mahdollisuuksien tunnistaminen edellyttää ennakkoluulotonta ajattelua ja uuden oppimista sekä uskallusta epäonnistua. Keskustan ehdotus yritysten jakamattoman voiton varausjärjestelmästä on askel suuntaan, jossa yrityksiä kannustetaan uuden kehittämiseen.

Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävää taloutta. Usein mielikuvissa tämä yhdistyy bioenergiaan, joka on vain pieni osa biotaloudesta. Uudet innovaatiot esimerkiksi puurakentamisessa, puutuoteteollisuudessa, ruoan tuotannossa sekä kemian- ja lääketeollisuudessa, puhumattakaan palveluista, ovat mahdollisuus myös Pirkanmaalle. Innovaatiot syntyvät useimmiten eri toimialojen rajapinnoilla erilaisten ammattilaisten toimiessa yhdessä. Heidät tulee saattaa yhteen. Tässä on maakuntamme mahdollisuus.

Pirkanmaan menestykseen tarvitaan lisäksi toimia yksilötasolla. Meidän on uskallettava kurkistaa oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Ihmetellä maailmaa kuin lapsi. Jokainen meistä voi löytää sisältään uuden ajattelutavan. Voimme pohtia, miten asioita voisi tehdä uudella tavalla sekä työelämässä että vapaalla. Meidän on kannustettava myös muita tekemään niin. Hyvän idean voi myös antaa kaverille hyödynnettäväksi. Sanotaan, että suomalainen kateus vie kalatkin vedestä. Nyt on aika osoittaa tuo sanonta aikansa eläneeksi.

Marjo Mäkinen-Aakula

koordinaattori

kansanedustajaehdokas (kesk.)

 

21.2.2015

Tänään Keskustan Vaalinysse liikkui Valkeakosken ja Pälkäneen torien kautta Tampereelle, jossa pysähdyspaikkoina olivat Keskustori, Turtola ja Lielahti. Kiitokset pysähdyspaikkojen aktiiviselle keskustaväelle hyvistä järjestelyistä.

Sirkka-Liisa Anttilakin muisti edellisen tapaamisemme monen vuoden takaa. Vastasin silloin kansainvälisen kongressin järjestelyistä ja silloinen ministeri Anttila saapui paikalle pitämään avauspuheenvuoron.

Pienet ruisjauhopussini saivat jälleen hienon vastaanoton. Keskustorilla tuli jopa tunne, että ne viedään käsistä. Suosittelen lämpimästi niiden käyttämistä ruispuolukkapuuroon, kalojen leivittämiseen tai vaikkapa sämpylöihin. Apupoikana ahkeroi rakas mieheni.

18.2.2015

Yleisönosastokirjoitukseni, joka julkaistiin 18.2. mm. Lempäälän-Vesilahden Sanomissa sekä Oriveden Sanomissa.

Valinnat ratkaisevat

Suomen elintarvikevienti Venäjälle pysähtyi Ukrainan kriisiin. Ennen sitä Suomen elintarvikevienti oli noin 1,6 mrd. euroa vuodessa ja siitä 29 prosenttia suuntautui Venäjälle. Yrityksemme etsivät nyt uusia markkina-alueita Aasiasta ja Amerikasta. Kauppa halpuuttaa tuotteitaan luodakseen edullista hintamielikuvaa. Tarjontaa riittää ja hinnat laskevat. Kaikissa tilanteissa jokaisen ruokaketjun jäsenen on kuitenkin saatava oikeudenmukainen osuus lopputuotteen hinnasta, alkutuotannosta lähtien.

Elintarvikkeita tuodaan Suomeen noin 4,3 miljardilla eurolla. Alijäämää syntyi vuodessa siis noin 2,7 mrd. Suomeen eksyy luultavasti myös epäeettisesti tuotettuja tai jopa väärennettyjä tuote-eriä. Valvontaa ei ole kuin EU:n ulkorajoilla. Tuote-erän päästyä EU:n alueelle, se voi liikkua vapaasti maasta toiseen. Kuluttajilla tulee olla oikeus ruuan kattaviin alkuperämerkintöihin ja tuotteiden jäljitettävyyteen.

Elintarviketeollisuudessa työskentelee lähes 33 000 henkilöä. Koko elintarvikeketju työllistää Suomessa noin 300 000 henkilöä eli noin 10 % työvoimasta. Suomalaisen Työn Liiton mukaan maahamme voisi syntyä jopa 15 000 uutta elintarvikealan työpaikkaa, jos jokainen suomalainen käyttäisi kymmenen euroa enemmän kuukaudessa kotimaiseen ruokaan. Pelkän ruuan osuus kotitalouden kulutusmenoista on noin 12,5 prosenttia.

Keskusteltaessa ruuan hinnasta kannattaa muistaa, miten jalostettuja tuotteita kukin meistä tänä päivänä ostaa. Säästöä saa ostamalla perusraaka-aineita ja valmistamalla ruokaa itse sesongin mukaisista tuotteista. Valitsemalla mahdollisimman paljon suomalaisista raaka-aineista Suomessa valmistettuja tuotteita voimme jokainen äänestää Suomen nousun puolesta. Joutsenlippu pakkauksessa auttaa valinnoissamme.

Marjo Mäkinen-Aakula

kansanedustajaehdokas (kesk.)

Orivesi

13.2.2015

Keskustalaisia kampanjoimassa Valkeakosken torilla.

22.1.2015

Kokemuksiani työsuhteista

Osallistuin tänään kuuntelijana Työn reunalla –vaalipaneeliin Tampereella. Paneelissa puhuttiin koulutuspolitiikasta, akateemisen työllistymisen haasteista etenkin humanistien osalta ja epätyypillisistä työsuhteista. Epätyypillinen työsuhde on minusta väärä nimitys pätkä- tai osa-aikatyölle. Ne eivät ole epätyypillisiä vaan ne ovat nykyajan tyypillisiä työsuhteita.

Oma suhteeni näihin epätyypillisiin työsuhteisiin on erittäin läheinen. Valmistuin Helsingin yliopistosta toukokuussa 1989 viiden vuoden opiskelun jälkeen. Valmistuttuani hain oman alani töitä aktiivisesti ja pääsin usein haastatteluun asti. Kerran sain yllättäen soiton, ettei ykkös- eikä kakkosvalinta ottaneetkaan tehtävää vastaan ja minä saisin paikan kolmantena. Menin palaveriin, jossa sovittiin työehdoista. Ennen paperien allekirjoittamista kerroin, että olin pitkittyneen rekrytointiprosessin kuluessa alkanut odottaa esikoistani. No, tämän jälkeen minulle perusteltiin, ettei työ sovi lainkaan odottavalle äidille ja minulle osoitettiin ovea. Umpirehellisyyteni vei tämän paikan.

Sanotaan, että elämä kantaa. Se pitää paikkansa. Tuon päivän jälkeen kukaan ei ole tarjonnut minulle toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta. Tapahtumasta on nyt kulunut lähes päivälleen 25 vuotta.

18 vuotta edellä kuvattua myöhemmin, kolmen lapsen äitinä, olin itse vuorostani rekrytoimassa henkilöä. Asiat oli saatu jo sovittua suullisesti, kun tämä naishenkilö ilmoitti, että hän odottaa lasta. Hän ilmoitti jäävänsä muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle, mikäli palkkaamme hänet. Rekrytointitiimimme, kaksi miestä ja minä, otti hetken aikalisän. Kerroin muille, että olen ollut itse juuri tuossa tilanteessa, enkä halua tämän henkilön joutuvan kokemaan samaa. En ole joutunut katumaan tuota päätöstä. Teen hänen kanssaan edelleen töitä.

Nyt olen ehdolla eduskuntaan. Mikäli pirkanmaalaiset äänestävät minut sinne asioidensa hoitajaksi, saan urani pisimmän yhtäjaksoisen määräyskirjan. Jatkoa seuraa, mikäli työ on tehty riittävän hyvin. Nyt on menossa 16. vuosi yliopistossa täysin ulkopuolisen rahoituksen turvin. Olen osa-aikainen pätkätyöntekijä ja osittainen etätyöntekijä. Viihdyn työssäni. Ei siis mitään uutta auringon alla.

 

20.1.2015

Korttini näyttää aika hyvältä vai mitä mieltä olette? Kuvaa hyvin kahta puoltani työpöydän ääressä tietokoneen kanssa ja toisaalta pellon reunassa talikko kourassa!


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1.1.2015

Uudenvuodenlupaus

Onnellista Uutta Vuotta 2015 teille kaikille hyvät lukijani! On taas aika kääntää uusi sivu kalenterista ja opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku.

En yleensä tee mitään uudenvuodenlupauksia – mutta nyt mietin - pitäisikö minun kuitenkin tällä kertaa tehdä.

Minua rassaa se, että eduskuntavaaleissa ehdokkaana olemisen pitäisi ilmeisesti pitäisi muuttaa minua. Minusta pitäisi tulla sanavalmis kaikkien alojen asiantuntija, joka ei häkelly missään tilanteessa. Minusta pitäisi tulla linssilude, joka kuvauttaa itsensä kaikkien julkkisten kanssa ja lataa joka päivä uuden selfien facebookiin. Minusta pitäisi tulla joku muu kuin minä. Minun pitäisi omaksua ominaisuuksia, joita en itse arvosta.

Jo kuukausia sitten kävin aiheesta vakavan keskustelun vaalipäällikköni kanssa, kun mietimme millainen kampanja meidän tulisi tehdä. Tuo viisas nainen kuunteli vuodatustani kärsivällisenä. Lopuksi hän totesi, että juuri tuon takia minun pitää olla ehdolla ja hän haluaa olla vaalipäällikköni. Riittääkö tämä vaalipäivänä, jää äänestäjien ratkaistavaksi.

Miksi sitten lähdin ehdolle, jos en halua käyttäytyä odotusten mukaisesti?

Minulla ei ole pitkää poliittista historiaa, enkä ollut kovin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista nuorempana. Kaikki lähti paluustani kotitilalleni 24 maailmalla vietetyn vuoden jälkeen. Halusin kantaa korteni kekoon tehdäkseni osuuteni paikkakunnan kehittämiseksi. Paikallisia ongelmia ratkottaessa yhä useammin heräsi kysymys, miten eduskunnassa voidaan tehdä tuollaisia omasta mielestäni järjettömiä päätöksiä? Taloudelliset päätökset ovat olleet monta kertaa kuin hölmöläisten maton jatkamista. Kustannuksia sysätään toiselta toiselle, eikä kukaan mieti, miten ongelmia ratkaistaisiin kestävällä tavalla. Haluan nähdä, miten tuo Arkadianmäen apparaatti oikein toimii ja omalta osaltani koettaa kääntää Suomi-nimisen laivan suuntaa kohti parempia aikoja. Tämä tarkoittaa nykyisen hallituspohjan vaihtamista. Helppoja aikoja ei ole tiedossa, sillä nykyhallituksen toimimattomuus on siirtänyt ongelmia yhä enemmän seuraavan hallituksen ratkottaviksi. Lastenlaulun sanoin ‘laiva uppoaa, jos ei käydä pumppaamaan’.

Juha Sipilän tapa esiintyä ja tehdä politiikkaa on sellainen, johon mina uskon.

Isänmaamme tilanne on nyt haasteellinen, että Suomen suunta on saatava pikaisesti muuttumaan.

Suomen Keskusta tarvitsee naiskansanedustajia.

Haluan tehdä sellaisen kampanjan, josta tunnistan itseni ja josta voin olla ylpeä vielä vanhana mummona kiikkutuolissa, riitti se sitten kansanedustajapaikkaan tai ei. Ai niin se uudenvuodenlupaus. No, tässä se tulee: “Lupaan pysyä vuonna 2015 omana itsenäni, jalat maassa olevana arjen sankarina, jonka sanaan voi luottaa.“

 

Fröbelin palikoiden lastenlaulun mukaan (sanat Lillrank, Mats)

Meidän laivassa, meidän laivassa,

siinä on iso reikä pohjassa ja se uppoaa ja se uppoaa,

jos et ryhdy toimimaan

Huomio, huomio, kaikki matkustajat pumppuihin!

Ylös alas näin ja näin, yksi pumppu nyt jo käy,

ylös alas näin ja näin, kakkospumppukin jo käy…..

 

Mut meidän laivassa, meidän laivassa,

siinä on iso reikä pohjassa, mut näin kun pumpataan ja reikä paikataan,

päästään taasen seilaamaan!

 

 

3.12.2014

Aamulehdessä Lukijalta-palstalla julkaistu juttuni 2.12.2014.

 

Nykylinja ajaa ihmiset asumaan kaupunkikeskuksiin

Tampereen seudulle ennustetaan muuttavan vuosittain 4200 uutta asukasta. Väkiluku kasvaisi noin 100 000 asukkaalla vuoteen 2040 mennessä. Seudullinen tavoite on asuttaa tämä väestö pääosin Tampereen keskustaa ympäröivään ydintaajamaan. Palvelut keskitetään ydin- ja aluekeskuksiin. Tämä heikentää palveluja kaupunkirakenteen sisällä ja erityisesti entisissä kuntakeskuksissa, puhumattakaan maaseudusta.

Liiallinen keskittäminen kangistaa palveluita, ei ota huomioon alueiden ominaispiirteitä ja heikentää kuntalaisten tyytyväisyyttä. Haluavatko kaupunkien asukkaat, että viheralueet vähenevät ja korkeat kerrostalot valtaavat näkymiä?

Tampereen seutu pyrkii haja-asutusalueiden rakentamisen mahdollisimman tiukkaan hallintaan. Taajamia ympäröivät laajat suunnittelutarvealueet, jota koskee tiukka rakentamiskielto. Uudisrakentaminen haja-asutusalueille pyritään kuihduttamaan kokonaan maatalousrakentamista lukuun ottamatta. Vain kyliin saa rakentaa.

Kunnilla on oikeus päättää rakentamisesta oman rakennusjärjestyksensä mukaisesti. Tampereen seudulla selvitetään ensi vuonna mahdollisuudet yhtenäistää rakennusjärjestykset samalla kun ympäristöministeriö valmistelee rakennusvalvonnan kokoamista vähintään kymmenen työntekijän yksiköihin. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa yhteyden katkeamista kunnan muuhun toimintaan, paikallistuntemuksen katoamista sekä hajarakentamisen ja kylien kehittämisen täydellistä pysähtymistä.

 

Marjo Mäkinen-Aakula

kansanedustajaehdokas (kesk.)

seutuhallituksen jäsen, Orivesi

 

 

30.11.2014

Viikko on jälleen ollut vauhdikas. Alkuviikko vierähti tärkeissä työasioissa Turussa. Jouduin jopa jäämään pois kaupunginvaltuuston talousarviokokouksesta. Toki asiat olivat jo minulle tuttuja hallituksen valmistelusta, mutta harmitti silti vähän. Sain kuitenkin väliaikatietoja kokouksen kulusta Turkuun, kiitos siitä nykyteknologialle ja yhdelle ryhmämme jäsenistä.

Keskiviikon aamupäivä kului Tampereella seutuhallituksen kokouksessa. Asuntopoliittisesta linjauksesta sekä rakennesuunnitelmasta 2040 keskusteltiin paljon. Rakennusvalvonnan seudullisessa kehittämisessä olisi mielestäni pitänyt ottaa aikalisä rakennusjärjestysten ja taksojen yhtenäistämisen selvittämisessä. Koen, että olisi ollut viisasta odottaa ympäristöministeriön ohjeistusta asiasta. Taksojen yhtenäistäminen ei minusta ole mahdollista, koska lupien hintojen tulee kattaa kulut, muttei niillä saa tehdä voittoa. Tein esittelijän esityksestä poikkeavan ehdotuksen, mutta se ei saanut muilta kannatusta.

Torstai ja perjantai kuluivat ulkomailla kansainvälisen hankkeen valmistelun merkeissä. Oli mukava tavata vanhoja yhteistyökumppaneita sekä tutustua uusiin. Lähdin matkaan kotoa torstaina klo 04:40 kohti Tampere-Pirkkalan lentoasemaa. Takaisin tullessa kone laskeutui Pirkkalaan lauantaina aamuyöstä 20 minuuttia myöhässä aikataulusta. Tulipa päiville pituutta, mutta matka-aikahan ei ole minulle työaikaa. Se ei ole sitä monelle muullekaan akateemiselle.

Ulkomailla en ehtinyt juuri seuraamaan eduskunnassa käytyä keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista muutamaa facebook-tykkäystä enempää. Olen iloisesti yllättynyt tuloksesta. Arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti eilen facebook-sivullaan todella kauniisti. Tekstiin kannattaa tutustua. Tässä pieni ote kirjoituksesta: ”Eduskunnan päätös tapahtui pienellä enemmistöllä. On monia, jotka ovat nyt pettyneitä ja tuntevat huolta. Se on ymmärrettävää. Heidän kokemustaan tulee kunnioittaa ja heidän pelkonsa kuulla myös jatkossa sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa. Heille haluan sanoa: minusta kenenkään avioliitto ei ole menettämässä merkitystään, kirkon usko ei ole uhattuna, yhdenkään ihmisen ihmisarvo ei ole vähenemässä, päinvastoin.”

Lauantaina aamulla oli vuorossa Keskustan vaalikoulutus piiritoimistolla. Taas opin uusia asioita. Iltapäivällä nautin entisen opinahjoni, Oriveden yhteiskoulun 90-vuotisjuhlien hienosta ohjelmasta. Siitä on jo yli 30 vuotta, kun lähdin maailmalle tuosta opinahjosta. Niin se aika rientää. Tilaisuudessa Suomen Keskustan Oriveden paikallisyhdistys luovutti Oriveden lukiolle stipendin jaettavaksi keväisin yhteiskuntaopissa kunnostautuneelle ylioppilaalle. Stipendiä olivat luovuttamassa nykyinen lasten ja nuorten lautakunnan puheenjohtaja Ari Sutinen, minä hänen edeltäjänään sekä minun edeltäjäni, silloisen koulutuslautakunnan puheenjohtaja Matti Koppanen. Toivottavasti stipendi muistuttaa opiskelijoita yhteiskunnallisten asioiden tärkeydestä ja aktivoi heitä mukaan osallistumaan keskusteluun ja päätöksentekoon yhteisistä asioista.

Hyvää adventin aikaa kaikille!

 

16.11.2014

Viime viikonlopun piirin syyskokouksessa valitsimme viimeisen pirkanmaalaisen kansanedustajaehdokkaan. Valituksi tuli yksimielisesti perussuomalaisista Keskustaan siirtynyt Laila Koskela. Nyt on koossa 19 edustajaehdokkaan lista kokonaisuudessaan. Mukana on hieman liian vähän naisia minun makuuni, mutta näillä mennään. Muuten joukko on hyvä ja monipuolinen.

Piirikokouksen pääpuhuja oli puoluesihteeri Timo Laaninen. Hän korosti, että tärkein kilpailijamme vaaleissa ovat Suomen ongelmat. Tämä on totta. Seuraava hallitus tulee kohtaamaan kaikki ne haasteet, joihin nykyinen hallitus ei pystynyt esittämään ratkaisua. Riippumatta siitä, ketkä ovat hallituksessa, ratkaisuja on tehtävä. Ne tulevat olemaan vaikeita, mutta pakollisia, ja niiden on koskettava tasapuolisesti kaikkia. Suomen edun pitäisi olla nyt tärkeintä meille kaikille.

Laadimme kokouksessa myös kannanoton lähilukioiden säilyttämisen puolesta. Toisen asteen rahoitusuudistus sekä rakenneuudistus uhkaavat keskittää lukiokoulutusta yhä suurempiin yksiköihin. Vaarana on, että maaseutulukiot häviävät ja samalla häviää kansallinen ylpeytemme, tasa-arvoinen koulutusmahdollisuus. Yksi Suomen menestyksen avaimista on ollut vanhempien varallisuudesta riippumaton mahdollisuus opiskella jopa tohtorintutkintoon asti.

Tänä viikonloppuna ristelin suurten kaupunkien keskustaväen kanssa Itämeren aalloilla. Tapahtuma oli erittäin onnistunut – kiitokset siitä kuuluvat aktiivisille osallistujille sekä tietenkin matkanjärjestäjille tukijoukkoineen. Kiitokset Matiakselle Turkuun ja Eskolle Tampereelle! Keskustelu työryhmissä oli vilkasta. Sitä olisi jopa voinut jatkaa vielä hieman pidempäänkin. Mukaani tarttui monta hyvää toteuttamiskelpoista ideaa kaupunkitoiminnan kehittämiseen. Maaseutu ja kaupunki tarvitsevat toinen toistaan ja keskustalaisia on molemmissa. Kaupungeissa on tapahtumassa murros, jossa asuinalueet erilaistuvat, koulut erilaistuvat ja palvelut keskittyvät. Keskusta haluaa ajaa kansan yhteistä etua ja tasa-arvoista kehitystä myös kaupunkien sisällä.

3.11.2014

Osallistuin tänään Tampereen Keskustorilla maanantaimarkkinoihin Suomen Keskustan osastolla. Päivä oli todella mukava ja ruispuuroainespussini saivat jälleen hyvän vastaanoton. Terveisiä tuli istuville Keskustan kansanedustajille, kansanedustajaehdokkaille sekä tamperelaisille päättäjille. Nämä kaikki välitinkin jo eteenpäin – kiitos hyvän sähköpostilistan. Ihailen Tampereen paikallisyhdistyksen aktiivien pyyteetöntä työtä aatteemme puolesta. Kertakaikkiaan mahtavia tyyppejä! Kiitokset vielä kerran!

 

31.10.2014

Suomen Keskusta on julkaissut ehdokkailleen eettisen ohjeen vaalikampanjointiin. Hieno homma! Allekirjoitan kaikki nämä kohdat erittäin mielelläni.

  1. Olen ylpeä mahdollisuudesta olla toteuttamassa kansanvaltaa eduskuntavaalien ehdokkaana.
  2. Pyrin kampanjani avulla vahvistamaan luottamusta kansanvaltaiseen poliittiseen järjestelmäämme.
  3. Toteutan kampanjani siten, että se tukee Suomen Keskustan ja sen kaikkien ehdokkaiden menestystä.
  4. Kohtelen kaikkia ehdokkaita puolueesta riipumatta asiallisesti ja kunnioittavasti.
  5. Ylläpidän hyvää yhteishenkeä Keskustan ehdokkaiden kesken.
  6. Pyrin varmistamaan, että omat tukijani noudattavat edellä mainittuja periaatteita.

 

5.10.2014

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Kiitokset vielä Pirkanmaan piirikokoukselle luottamuksesta. Tukiryhmäni organisoituminen on alkamassa. Ilmoittauduhan yhteydenottolomakkeella tukiryhmääni ja kerro, millainen toiminta sinua eniten kiinnostaisi.   

Ehdokkaalle alkaa hiljalleen valjeta, millainen työmäärä odottaa edessä päin. Se ei kuitenkaan pelota, sillä usko omaan tekemiseen on vahva. Teen oman näköiseni kampanjan. Onneksi vaalipäällikköni on täysin samalla linjalla. Tai sitten hän vain tunnustaa viisaaasti realiteetit (lue tuntee minut). En siis muutu räyhääväksi poliittiseksi rakkikoiraksi tai muunlaiseksi poliittiseksi eläimeksi. Aion edetä asialinjalla. Kiitos puheenjohtaja Juha Sipilälle. Ilman häntä tuskin olisin tässäl

26.9.2014

Huomenna ratkeaa, olenko ehdokkaana vain en. Pirkanmaan piirin ylimääräinen piirikokous valitsee 5 ehdokasta aiempien 13 lisäksi. Sen jälkeen on vaalitilaisuus Jugend-torilla. Tarjolla mm. hernesoppaa ja muuta mukavaa:)

 

 

Powered by Aava 3