Suomalainen ruoka - viisas valinta

 

Ruokailu on aina muutoksessa

Matkailu on lisännyt muiden ruokakulttuureiden tuntemista ja tuonut uusia vaikutteita suomalaiseen ruokapöytään. Uudet maut monipuolistavat myös suomalaisten raaka-aineiden käyttöä. On toivottavaa, että tällä hetkellä Suomeen suuntautuva kansainvälinen matkailukiinnostus palautuu vielä koronan jälkeen ja palauttaa myös suomalaisten arvostusta omaan perinteiseen ruokakulttuuriimme. Suomalainen ruoka on paljon muutakin kuin Lapin poroa, lohta ja lakkaa. Suomalainen leipäkulttuuri on edelleen elävä ja ainutlaatuinen. Lähes joka maakunnalla on oma leipänsä – täällä Pirkanmaalla se on ehdottomasti rievä. 

 

Makuasioista ei voi kiistellä

Suomalainen ruoka on eri makuista kuin muualla. Se tehdään vastaamaan suomalaisten makutottumuksia. Perinteisesti suomalaiset pitävät miedosti maustetuista ruoista, jossa raaka-aineiden omat maut pääsevät hyvin esiin. Suomalaisten makutottumukset muuttuvat hiljalleen mm. matkailun myötä. Elintarviketeollisuudessa tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomioita tuotteiden maun miellyttävyyteen. Lisäksi eri tuotteille tarvitaan nykyistä laajempi valikoima pieniä ja isoja pakkauskokoja.

 

Kotimainen ruoka on turvallista

Ruokavirasto valvoo suomalaisen ruoan tuottamista pellolta pöytään asti. Viljelijät ja jalostajat tuskailevat usein valtavaa byrokratiaa, mikä liittyy ruoan tuottamiseen. Samalla byrokratia kertyy ruoan hintaan. Sipilän hallituskaudella byrokratiaa vähennettiin ruokaturvallisuutta heikentämättä. Normien purkua tulee edelleen jatkaa, jotta paikallisten tuotteiden pääsy markkinoille helpottuu.

 

Kotimainen ruoka on puhdasta

Suomalainen ruoka on puhdasta torjunta-ainejäämistä, antibioottijäämistä ja vierasaineista. Antibioottiresistentti, sairautta aiheuttava, mikrobi on tullut vastustuskykyiseksi sitä vastaan kehitettyä lääkettä kohtaan. Lääke ei enää auta. Antibioottiresistenssin leviämistä lisää, että antibiootteja käytetään suuressa osassa maailmaa vapaasti. Niitä voi ostaa tavallisesti kaupasta ilman reseptiä ja niitä käytetään suuria määriä mm. eläinten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suomessa eläimille saa antaa antibiootteja vain todettuun sairauteen. Antibioottien liiallinen käyttö kasvattaa riskiä, että mikrobi muuntuukin kestämään antibioottia. Näiden bakteerien leviäminen pyritään estämään. Suomessa tunnetuin resistentti bakteeri on ”sairaalabakteeri” stafylokokki MRSA.

 

Suomessa riittää vettä ruoantuotantoon

Suomalainen vesi on puhdasta ja sitä riittää hyvin myös maanviljelyyn. Monissa maissa ruuantuotanto kilpailee asukkaiden kanssa samasta vedestä. Vihanneksista avokadoa pidetään eniten vettä kuluttavana, jopa 400-2000 litraa/kilo avokadoa. Naudanlihakilon tuotanto Suomessa kuluttaa vettä vain puolet (7000 l) maailman keskimääräisestä veden kulutuksesta per naudanlihakilo. 

 

Kotimainen ruoka on eettinen valinta

Suomessa välitetään eläinten hyvinvoinnista enemmän kuin muualla. Meillä porsailta ei katkaista saparoita tai kanoilta nokkia. Meillä siis pidetään huolta, että eläimet kasvavat hyvissä, virikkeellisissä olosuhteissa, joissa ei synny stressikäyttäytymistä. Yksi stressikäyttäytymisen merkki on, että porsaat pureskelevat toistensa saparoita. 

 

Suomalainen ruoka on laatuunsa nähden halpaa

Suomalainen käyttää käytettävissä olevista tuloistaan ruokaan 12 prosenttia. Vielä 1980-luvulla osuus oli noin 20 %. Ruoka on halvempaa kuin ennen. Asiaa korostaa vielä, että samaan aikaan ihmiset ovat alkaneet ostaa yhä pidemmälle jalostettuja tuotteita. Hintojen lasku on mennyt jo niin pitkälle, että maataloustuottajat ovat talousvaikeuksissa. Tuotteiden hinnat ovat laskeneet ja vastaavasti tuotantopanosten hinnat ovat nousseet. Tässä valossa ei ole ihme, että tuottajat ovat näreissään kauppaketjulle, joka kertoo halpuuttavansa tuotteita. 

 

Kuluttajien luottamus

Valtaosa suomalaisista kuluttajista arvostaa suomalaista ruokaa, sen laatua ja alkuperää. Osalle kuluttajista on tärkeää, että heidän ruokansa on puhdasta ja tuotettu mahdollisimman eettisesti. Joutsenlippu on varmin tae, että tuote on suomalainen ja tuotettu suomalaisten tuotantovaatimusten mukaisesti. Luomussa on omat erityiset tuotantovaatimuksensa, joita valvotaan vuosittain. Tuontituotteita sisältävissä pakkauksissa tulisi olla nykyistä selvemmin merkittynä elintarvikkeen alkuperämaa, sillä sitä pyritään usein tarkoituksellisesti hämärtämään. 

Luottamusta kuluttajien ja tuottajien välille rakennetaan Suomessa mm. suoramyyntirenkaissa, joita kutsutaan reko-renkaiksi. Niissä tuottajat myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille facebookin kautta ja kuluttajat noutavat tuotteet sovittuna aikana sovitusta paikasta. Myyn oman tilani perunat ja vihannekset toreilla sekä reko-renkaiden kautta. Rekot sopivat jakelukanavaksi kuitenkin vain pienelle osalle tuottajia, joten muitakin ratkaisuja tarvitaan luottamuksen lujittamiseksi.

 

Joukkoruokailu ja kotimaisuus

Julkiset hankinnat ovat maataloustuottajan murheenkryyni. Hankintalainsäädäntö mahdollistaa erilaisten laatukriteerien käyttämisen kilpailutuksissa, mutta monista kunnista ja kuntien hankintayhtiöistä puuttuu elintarvikkeiden hankintaosaaminen. Suomessa tuotetaan laadukasta ruokaa, mutta se jää usein ostamatta suurkeittiöiltä ja ravintoloilta, koska ulkomailta on saatavilla halvempia raaka-aineita. Lisäksi paikallisten tuotteiden ostaminen vaatii enemmän vaivannäköä henkilöstöltä. Julkisilla hankinnoilla voi kuitenkin olla suuri aluetaloudellinen merkitys, joka jää täysin huomioimatta. 

Valtioneuvosto teki viime hallituskaudella periaatepäätöksen, joka edellyttää, että julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa tavoitellaan korkeaa laatua ja kokonaistaloudellista kestävyyttä. Tähän päästään vaatimalla hankinnoissa sellaisten elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden käyttöä, jotka on tuotettu ympäristön kannalta hyvillä viljely- ja tuotantomenetelmillä ja eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta edistävillä tavoilla. 

Ravintolan asiakas harvemmin kysyy ruoan alkuperää. Lihan alkuperän merkintäpakko tuli ravintoloihin v. 2018.. Merkintä koskee vain raakana ravintolaan saapunutta lihaa, ei puolivalmisteita. RIskinä on, että ulkomainen liha pitää asemansa puolivalmisteissa. Toivottavasti lihan tuotantomaan merkitseminen näkyville aktivoi asiakkaita kysymään myös muiden tuotteiden alkuperää.

 

Vuoropuhelu ja yhteistyö

Kaupungistuminen etenee vauhdilla ja yhä useammalta lapselta ja nuorelta puuttuu yhteys maaseudulle ja ruoan tuottamiseen. Samalla häviävät kasvien ja eläinten tuntemus ja tiedot ja taidot suomalaisesta ruokakulttuurista. Nykytietämyksen mukaan myös liian vähäinen altistus maaperän ja eläinten mikrobeille lisää allergioita.

Uskon, että vuoropuhelun lisääminen maataloustuottajien ja kuluttajien välillä on avain myös parempaan taloudelliseen tulokseen. Tarvitsemme yrittäjiä, jotka avaavat tilansa ovat kuluttajille ja tekevät alamme pr-työtä. Peltoviljelyn hiilensidonnan lisääminen tulee hyödyntää maaperän paranemisen ja ilmastomuutoksen hillinnän lisäksi myös maaseudun pr-työssä. Kuluttajien ääntä tulee myös kuunnella tarkkaan ja kehittää maataloustuotantoa kysyntälähtöisesti. Suomalaisen vihannestuotannon toivon edelleen laajenevan ja monipuolistuvan. Kotimainen lihantuotanto on eettistä, mutta jos kysyntä vähenee, on panostettava entistä enemmän vielä laadukkaamman lihan tuottamiseen. 

 

”Suomalainen turvallinen ruoka edustaa hiomatonta timanttia, joka parhaimmillaan voisi yhdistää kansakuntaa”  kirjoitti Reijo Karhinen. Tässä meille kaikille työsarkaa!